Tartuin ohimennen
kirjastossa Enni Mustosen kirjaan Nimettömät ja lainasin sen muiden joukossa.
Sen verran Hilman ja Anna Sofian tarina jäi kiinnostamaan, että kun huomasin kyseessä olevan sarjan nimeltä Järjen ja tunteen
tarinoita, lainasin seuraavatkin osat.
Hyvä että lainasin, sillä
kirjat paranevat kirja kirjalta, kun henkilöistä tulee yhä elävämpiä ja
tarinoista monimuotoisempia. Sarjaan kuuluvat kirjat Nimettömät,
Mustasukkaiset, Lipunkantajat, Sidotut ja Parittomat.
Hilma on nuori torpantyttö
joka tulee 1800-luvun lopulla kotipitäjästään Haapajärveltä Helsinkiin piiaksi Augusta
Ahlstedtille. Tämä on taloudellisesti kenestäkään riippumaton englannin
opettaja ja sanomalehtinainen, joka nauttii itsenäisen naisen elämästä omassa
talossaan Mariankadulla Helsingin Kruunuhaassa.
Anna Sofia on
Augusta Ahlstedtin veljentyttö, jonka hän ottaa luokseen käymään koulua tytön
isän kuoltua. Kirjasarjassa seurataan
Hilman ja Anna Sofian tarinaa rinnatusten vuoroon Hilman kertomana, vuoroon
Anna Sofian. Tytöistä varttuu nuoria naisia ja edelleen aikuisia.
Naisten elämänkulku
solmiutuu Suomen ja Helsingin historiaan. Hilma on topakka, nasevasanainen tyttö,
joka kasvaa elämää ymmärtäväksi vahvaksi naiseksi. Hiljainen ja ujo Anna
Sofiakin oppii vuosien myötä pitämään puolensa. Molemmat naiset päätyvät
lopulta kansanedustajiksi, kunhan ensin naiset saavat äänioikeuden
kertomuksen edetessä.
Enni Mustonen tuntee Suomen
ja Helsingin historian. Hän kirjoittaa tarinoihin mukaan monia vuosikymmenten
vaikuttajia Tekla Hultinista Leo Mecheliniin ja Otto Wille Kuusiseen.
Historialliset yksityiskohdat pitävät, tarkistin joitain minulle uusia seikkoja
ja faktaa kaikki.
On kiinnostava päästä elämään historiankirjoista tuttuja tapahtumia, kun kulkee Anna Sofian ja Hilman
mukana niin työväentalolla kuin jääkäriliikkeessä, kansalaissodassa ja Amerikan
suomalaisten siirtolaisten joukossa. Kukaan ei tiedä, mitä lopulta seuraa siitä, mitä nyt tapahtuu. On vain elettävä päivä toisensa perään, kunnes
päivistä alkaa ketjuuntua historiaa: näin naiset saivat äänioikeuden, näin Suomi
itsenäistyi…
5-osaisen kirjasarjan
viimeinen, Parittomat, on sitten vähän eri maata. Kertomus on hypännyt Hilman
ja Anna Sofian lapsenlapsenlapsiin 2000-luvulle. Salla palaa Suomeen Brysselistä
EU-hommista ja Tommi on luomuviljelijä. Heidän tiensä yhtyvät, Salla on paitsi
Tommin kesänaapuri myös paikallinen vt. luomutarkastaja.
Juonen lomassa kerrotaan sentään
sirpaleita Hilman ja Anna Sofian vaiheista kansalaissodan jälkeen. Mieluummin
olisin lukenut heidän tarinaansa suoraa jatkoa, mutta jotain uteliaisuudesta
tulee tyydytetyksi näinkin.
Enni Mustonen kirjoittaa
sujuvasti. Juoni kulkee vauhdikkaasti ja replikointi nostaa hymyä
huulille. Sarjan muihin kirjoihin verrattuna Parittomat on kuitenkin perusviihdettä,
hyvin kirjoitettua kyllä, rakkaustarina höystettynä ajan teemoilla luomulla,
EU:lla, reikihoidoilla sun muilla. Mustonen hallitsee tässäkin yksityiskohtia
myöten sen, mistä kirjoittaa, kuten EU-byrokratian tolkuttomuuksineen.
Mustosen kirjoista jää
hyvä mieli. Niin monissa suomalaisissa nykykirjoissa päähenkilöillä menee
huonosti tai vielä huonommin (Kissani Jugoslavia, He eivät tiedä mitä tekevät,
Järjestäjä…). Mustosen kirjoissa ihmiset saavat osakseen kuraa ja kurimuksia,
mutta Hilman sanoin niistä mennään läpi, “kun on mentäväksi laitettu, tulessa
rauta puhdistuu”. Ja sitten taas paistaa aurinko.
SAMAA AIHEPIIRIÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti