Dietrich
Bonhoeffer syntyi varakkaaseen sivistyssukuun Saksassa. Hän vietti lapsuutensa Berliinissä
suuressa talossa rakastavan perheen ja palvelijoiden keskellä. Isä oli
psykiatrian ja neurologian professori.
Dietrich
oli lahjakas lapsi. Hänellä oli paljon ystäviä ja tie auki mihin opintoihin
tahansa. Ympäristön hämmästykseksi hän valitsi teologian. Kristillisyys oli
kyllä osa perheen arkea, se näkyi muun muassa vähävaraisten auttamisena, mutta
Dietrichissä olisi ollut ainesta vaikka mihin muuhunkin.
Dietrichin
opiskeluaikana kansallissosialistit nousivat Saksassa valtaan korpraali Adolf
Hitlerin johdolla. Saksan luterilainen kirkko kumarsi syvään uuden valtiaan
edessä. Se hyväksyi rotuopit lisääntyvine juutalaisvainoineen ja otti käyttöön
uudelleen kirjoitetun Raamatun, josta oli häivytetty juutalaisuus. Se, että
Jeesus oli juutalainen, pyöräytettiin epämääräisiin selityksiin.
Oikeudenmukaisuuteen
ja hyviin tekoihin kasvatettu Dietrich ei hyväksynyt Saksan kirkon matelua. Turvallisuutensa riskeeraten hän oli yhtenä päätekijänä perustamassa Saksan Tunnustuskirkkoa, joka
vastusti avoimesti natsien oppeja. Vähitellen hän osallistui muissakin yhteyksissä
natsien vastaiseen toimintaan.
Dietrich
Bonhoeffer hirtettiin Flossenbürgin vankileirillä kaksi viikkoa ennen kuin
liittoutuneet marssivat leiriin ja Hitler teki itsemurhan. Leirin lääkäri
kertoo kirjassa: ”Teloituspaikalla Bonhoeffer lausui vielä lyhyen rukouksen ja
kiipesi sitten portaan hirsipuulle rohkeasti ja tyynesti. Hänen kuolemansa
koitti muutaman sekunnin kuluttua.”
Minkälainen ihminen
taistelee vääryyttä vastaan jopa kuolemaansa asti?
Mikä saisi Suomessa
tänään ihmiset taistelemaan oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden puolesta?
Kirjailija
Jari Ehrnrooth sanoi tammikuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomessa
arvot on korvannut hyvinvointiaate. ”Haluamme hyvinvointia, mutta voimme yhä huonommin sitä
tavoitellessamme. Palvomme itseämme, janoamme elämyksiä ja välttelemme henkistä
ja moraalista kasvua”, hän väittää.
”Onnellisuuden tavoittelu asettuu oikeamielisyyden edelle. Voittamisen palvonta korvaa moraalisen itsetutkiskelun. - - Suuret unelmat ja aatteet puuttuvat. Niistä ei osata eikä uskalleta puhua edes silloin, kun kyseessä on vasta valitun puoluejohtajan linjapuhe."
Jätän
natsi-Saksan ja palaan Ehrnroothin matkassa Suomeen, jossa raha on
kaiken mitta. Kauniimmin sanottuna ”tuottavuus”.
Raha on
epäjumala, jonka alttarille uhrataan vanhuksia, homekoulujen lapsia, mielenterveysongelmaisia,
työttömiksi valmistuvia nuoria - you name it. Päiväkodissa työskentelevä tuttu
sanoi, että leikkausten jälkeen tilanne on kaaos. Jos vanhemmat tietäisivät,
miten vuoden ikäiset lapset huutavat syöttötuoleissaan, kun hoitajien käsiä on
liian vähän eikä sijaisia saa ottaa, he eivät toisi lapsiaan päiväkotiin.
Yksilöiden tasolla
se, joka onnistuu saamaan suurimman kauhan, ahnehtii eniten. Tolkuttomat palkat
ja bonukset putoavat syliin, vaikkei firman tehtävä olisi kuin säilöä
suomalaisten maksamia eläkerahoja. Tai vaikka firma tekisi tappiota. Miksi en
rohmuaisi, kun kerran saan? Päättäjät nostelevat harteitaan: ei voi mitään…
Bonhoefferin
elämänvalintojen peruskirjassa Uudessa Testamentissa sanotaan, että ”rahan himo
on kaiken pahan alku ja juuri”. Siis
ei raha. Mutta rahan himo.
Väitetään,
että ihmisen saa koukkuun jollain näistä kolmesta: valta, raha, seksi. Mutta ei
kaikkia ihmisiä. Ei saatu esimerkiksi Bonhoefferia, vaikka yritystä oli. Hänen
elämänsä näyttää, että on oma valinta, minkä palvelukseen itsesi annat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti