Milla Ollikainen: Veripailakat Kati Hiekkapelto: Kolibri

On jo hokema, että kun ne ruotsalaiset osaavat kirjoittaa niin hyviä dekkareita, vaan osataan sitä Suomessakin.  Milla Ollikainen voitti esikoiskirjallaan Veripailakat viime vuonna Like Kustannuksen ja Suomen dekkariseuran kirjoituskilpailun, ja aiheesta voitti. Kati Hiekkapellon Kolibri ilmestyi keväällä. Molemmat esikoiskirjat sijoittuvat Pohjois-Suomeen. 

Veripailakat tapahtuu Ylläksellä ruuhkaisimman hiihtosesongin aikaan. Hiihtokeskuksessa alkaa tulla ruumiita. KRP:llä on kiirettä muualla, ja tutkinta jää paikallispoliisien harteille. ”Kymmenentuhatta turistia, hullu tappaja ja kaks iänvanhaa  poliisia”, komisario Reijo Vasara huokaa.

Vasara ja iso osa muista henkilöistä puhuu mukavankuulosta pohjoisen murretta. ”Sielläpäin on Rovaniemi, mutta ensin tullee nelijäkymmentä kilometriä pelkkää mettää ja sittekki  on vielä pitkä matka. Mie ajan tuohon seuraahvaan kylhään. Sole ko kymmenkunta kilometriä”, paikallinen vastaa eksyneelle helsinkiläistytölle, joka kyselee tietä Ylläkselle. 

Kirjan henkilöt ovat aidon oloisia ja juoni rapsakka. Tekijä on yllätys ja motiivi perusteltu. Kiinnostava on myös sisäpiirinäkymä iltapäivälehden tekemiseen - Ollikainen on itse toimittaja. 

Veripailakat  on hyvä paketti. Kokonaisuus vertautuu Åsa Larssonin Rebecka Martinsson -dekkareihin, jotka tapahtuvat Kiirunassa Pohjois-Ruotsissa. (Pailakka on kuohittu poro.) 

Kolibri sijoittuu Oulua muistuttavaan pohjoissuomalaiseen merenrantakaupunkiin. Anna Fekete on maahanmuuttanut Suomeen lapsena. Hän valmistuu poliisiksi ja saa ensimmäisen työpaikkansa rikostutkijana Pohjois-Suomessa. Siinä Kati Hiekkapellon dekkarin alkutilanne.

Anna on taustaltaan Serbian unkarilainen, mutta puhuu suomea sujuvasti ja on muutenkin suomalaistunut. Jokin muukalaisuus hänessä silti on, ei ulospäin näkyvä vaan sisikunnassa. Työpaikassaan hän saa sitten pariksi Eskon, jolle nais-mamu-poliisi on mahdoton juttu.

Muuten napakassa kirjassa Esko Niemi on pitkä miinus. Hän on henkilönä kaikkien niiden kliseiden summa, joita herättää sanapari keski-ikäinen äijä: ylipainoinen, epäsiisti, epäkohtelias, kapea-aivoinen, rasisti, sovinisti. Kliseekasauma menee uskottavuusrajan yli. Toivottavasti kirjailija pistää Eskon jatkossa kehittymään, koska muuten kontrasti Annan ja Eskon välillä menee liioittelun puolelle - tulee olo että Annasta yritetään tehdä niiiin hyvä.

Jos rinnastaa Kolibrin ruotsalaisdekkareihin, niistä löytyy kyllä samanlaisia äijäntörppöjä poliiseja, etenkin Camilla Läcbergin poliisipäällikkö Mellberg ja Leif GW Perssonin poliisi Bäckström. Mistä lienee tuo miehenmalli, elävästä elämästä sellaiset taitavat olla aika lailla jo sukupuuttoon kuolleita, vai olenko itse vain onnekkaasti päässyt törmäämästä heihin?

Kati Hiekkapelto on erityisopettaja ja asuu Hailuodossa. Hän on naimisissa Serbian unkarilaisen miehen kanssa.