tiistai 25. marraskuuta 2014

Risto Isomäki:
Kurganin varjot




Risto Isomäki yhdistää ekojännäreissään faktaa ja fiktiota kerta kerralta sujuvammin. Sarasvatin hiekkaa oli ensimmäinen hänen kirjansa, jonka luin. Se oli silmiä avaava ja kiinnostava kertoessaan, mitä Euroopassa tapahtuu, jos mannerjää sulaa, mutta sen henkilöhahmot olivat yksioikoisia ja ennalta arvattavia. Eivät Kurganin varjojen henkilötkään mitään annakareninoja ole, mutta eivät enää ihan niin harlekiinityyliä kuin Sarasvatissa.

Isomäen kirjat ovat ilkkaremesmäisesti helppolukuisia jännitystarinoita.  Se, mikä niissä kiinnostaa, on kaikki se mielenkiintoinen fakta, jonka Isomäki ymppää tarinaan. Kurganin varjoissa juoneen nivoutuu maapallon tulevaisuutta, historiaa ja kielitiedettä. Saattaa kuulostaa ikävystyttävältä, mutta ei ole, päinvastoin, suht kevyen jännityskertomuksen siivellä saa monenlaista uutta tietoa.  Enpä tiennyt esimerkiksi sitä, että jos Välimeri saastuu liikaa ja käy hapettomaksi, laivat eivät pysy enää sen pinnalla vaan plumpsahtavat pohjaan.

Kurganin varjojen loppuosaan ympätty suhdetarina rikkaan laivanomistajan ja maailman upeimman vartalon omistavan meribiologin välillä on sitten kyllä jo niin klisee, että menee överiksi. Juonenkäänteenä sillä voi perustella olevan paikkansa, mutta silloinkin se on turhan pitkitetty. Vaan kun sen osion jättää omaan arvoonsa, Kurganin varjot on aivan mielenkiintoinen kokonaisuus.

Kurgan muuten on ikivanha hautakumpu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti