maanantai 14. lokakuuta 2013

Sakari Topelius:
Välskärin kertomukset



(otsikkokuvasta lisää alempana)


Suomalainen teki sen ensin. Sakari Topelius kuljetti valtasormusta henkilöltä toiselle romaanissaan Välskärin kertomukset monta kymmentä vuotta ennen Tolkienia.  Välskärin kertomukset on edelleen täyttä tavaraa. Tarina imaisee mukaansa ja vie lukijan sormuksen keralla kahden vuosisadan läpi. Tällä hetkellä kirjasta ei ole saatavissa uutta painosta, mutta divareista voi kysellä ja kirjastosta löytyy ainakin.

Välskärin kertomukset alkaa vuodesta 1631, jolloin käytiin 30-vuotista sotaa.  Nuori pohjalainen talonpoika Kustaa Perttilä kunnostautuu taistelussa, ja kuningas lupaa aateloida hänet. Kurja vain, että Kustaan isä on vannoutunut aatelisten vastustaja ja ilmoittaa, että jos poika ottaa aatelisarvon, hänellä ei sen jälkeen ole poikaa - ja Kustaa on sentään hänen ainoansa.  Siinä seisoo kaksi itsepäistä vastakkain. Kustaa pamauttaa kotitalon oven takanaan kiinni, lähtee hovipiireihin, ja hänestä tulee Bertelsköld. Hänen isänsä ottaa perijäkseen pojan Larssonin suvusta.

Kustaa Bertelsköld saa aatelisarvon lisäksi kuninkaan kuparisormuksen, johon on kaiverretu kirjaimet RRR, Rex Regi Rebellis. Sormus tuo kantajalleen menestystä, mutta menestys loppuu, jos vannoo väärän valan.

Välskärin kertomuksissa seurataan sekä Bertelsköldin suvun että Larssonin suvun vaiheita. Aika ajoin ne risteävät. Eksotiikkaa tarinaan tuo kaunis ruhtinatar Regina von Emmeritz, jota pidetään vankina Kajaanin linnassa. Venäläiset räjäyttivät linnan suuressa Pohjan sodassa vuonna 1716. Kaunis Regina oli onneksi tuolloin jo vaihtanut maisemaa, hänestä tuli suomalaisen aatelissuvun kantaäiti (arvaa kenen vaimona…).

Välskärin kertomusten kieli on vanhaa, mutta siihen pääsee sisään muutaman sivun jälkeen. No, esipuheen vanhasta välskäristä voi kyllä hypätä yli, ettei kompastu siihen, ja aloittaa suoraan itse tarinasta eli luvusta yksi, jonka nimi on Breitenfeldin taistelu. Jos taistelut eivät erityisesti maistu, ei hätää, juoni lähtee kyllä vauhtiin, taistelu on vain alkutahti.

Voisi kyllä olla hyvä, jos Välskärille tehtäisiin sama kuin Topeliuksen satuklassikoille, joista WSOY julkaisi syyskuussa uuden suomennoksen. Vanha kieli ei ole korkea kynnys, mutta voi kuitenkin olla kynnys. Menee hyvä tarina hukkaan, jos sen takia jää Välskärin kertomuksiin tarttumatta.

Kuvitusta en sen sijaa lähtisi muuttamaan. Alkuperäisen kirjan kuvat ovat Albert Edelfeltin ja Carl Larssonin kättenjälkeä - tai alkuperäisten kirjojen pitää sanoa, sillä Välskärit ovat yhtä mittava kuin Taru sormusten herrasta, kolmeosainen (lyhennelmiäkin on markkinoilla).

Kajaanin linnan raunioista vielä sen verran, että ne ovat nykyisin Kajaanin kaupungin keskustassa, missä autot huristavat niiden yli ja pyörätie viistää vierestä. Vähän olisivat linnan entiset asukkaat hämmästyksissä, jos näkisivät aikanaan huippukomean residenssinsä nykyisin. 


Kajaanin linnan kuvat 
Kasper Haikala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti