Anna on nuori opettaja, joka tulee pieneen kyläkouluun 50-luvun taitteessa. Hänellä on ihanteita, ja hän näkee uuden sukupolven kasvattamisen ja opettamisen tärkeänä tehtävänä. Jokainen oppilas on hänelle erityinen, hän haluaa kannustaa ja ohjata kutakin kykyjensä mukaan hyvään elämään. Koulua pitäneiden monensorttisten sijaisten jälkeen kyläläiset ottavat vakituisen nuoren opettajan lämpimästi vastaan, samoin oppilaat.
Mutta kohta Annan elämään alkaa kertyä painolastia, joka muuttaa häntä. Lopulta koulunpito päätyy katastrofiin. Se paljastuu heti kirjan alussa, mutta sitä ei kerrota, minkälaisesta katastrofista on kyse.
Kirjailija rakentaa juonta kahdessa tasossa, nykyhetkessä, joka on 80-lukua, ja Annan nuoruudessa kolmekymmentä vuotta aiemmin. Tarina avautuu lukijalle pala palalta ja päätyy lopussa takaisin 80-luvulle.
Mirja Aatsingin esikoiskirja Asunto koulun yläkerrassa on taitavaa työtä. Mittaa kirjalla ei ole kuin parisataa sivua, mutta kirjailija saa niillä ilmavasti ja tarkasti kerrottua koko tarinan. Niinhän se usein käy: asiat voivat alkaa kääntyä vinoon pienistä tapahtumista, mutta kun askel on lähtenyt sivupolulle, tapahtuminen paino kasvaa kuten lumipallo, joka kerää lunta ympärilleen rinnettä vieriessään.
Oman lisänsä kerronnan sympaattiseen aitouteen tuo 50-luvun alun miljöö: köyhyys, hajut, maut, talven kylmyys ja arkiaskareiden työläys alkeellisissa oloissa - ulkohuussikin on pihan perällä, jonne on juostava olipa pakkasta minkä verran tahansa. Sodan jälkeen se kaikki on kuitenkin luksusta, on rauha, on ruokaa, asiat menevät kohti parempaa ja ennen muuta ei tarvitse enää pelätä. Kun lukiessaan elää Annan ja lasten arkea, havahtuu kirjan pois laittaessaan seikkoihin, joita ei muuten edes noteeraa: mikro, pyykinpesukone, induktioliesi, lämmin suihku...
Kirjan takakannen mukaan Mirja Aatsinki on työskennellyt pitkään opettajana Pohjois-Suomessa, ja on itse ollut kansakoulussa oppilaana 50-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti