Enni Mustonen: Koskivuori-sarja

Enni Mustosella on oiva kyky kirjoittaa elämäksi Suomen historiaa. Hän seuraa romaaneissaan isoja tapahtumia tavallisten ihmisten silmin ja konkretisoi, miten mullistukset näkyvät heidän arjessaan.  

Löysin tarjouspokkaripöydältä Koskivuori-sarjan. Se kertoo viiden kirjan verran suomalaisten elämästä 1910-luvulta vuoteen 1968. Pääosassa on Koskivuoren kartano ja tehdas ja sen ympärille rakentunut kyläyhteisö Hämeessä. Koivikko on Koskivuoren kartanon torppa, ja torpan tyttäret löytävät joka sukupolvessa kaverin kartanon tyttärestä. 

Mustonen kutoo historiallisten vaiheiden päälle kiinnostavan ja hyvin koossa pysyvän ihmissuhdeverkoston. Vaikka torpan ja kartanon tyttäret ovat välillä eri puolilla, pahan paikan tullen kaveria ei jätetä.

Koskivuori-sarja alkaa kansalaissodan alla, ja sen jälkeen eletään aakollit ja muilutukset, talvi- ja jatkosota, olympialaiset ja 60-luvun aatteet. Henkilöistä tulee niin totta, että heidän vaiheitaan ja valintojaan pohtii vielä jälkeenkin päin – entä jos Elina olisi valinnut toisin tai Anna skarpannut paremmin perunkirjoituksissa…

Sarjan kirjat ovat nimeltään Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele, Kielon jäähyväiset, Metsäkukkia asfaltilla ja Unikkoja ikkunassa.

Mustosen tätä nykyä tunnetuin sarja on Syrjästäkatsojan tarina. Sen päähenkilö on piikatyttö Ida, joka työskentelee 1800-luvun lopulta lähtien suomalaisten kulttuurivaikuttajien kodeissa, Topeliuksella, Sibeliuksella ja Edelfeldtillä. Ida etenee lapsenpiiaksi ja emännöitsijäksi ja siitä itselliseksi täysihoitolan pitäjäksi. Siinä vaiheessa eletään jo kansalaissotaa. 

Kirjat Paimentyttö, Lapsenpiika, Emännöitsijä, Ruokarouva ja Ruokarouvan tytär voi lukea itsenäisinäkin, vaikka ne linkittyvät toisiinsa.

Mustosen kolmas historiallinen sarja on Järjen ja tunteen tarinat. Sen alussa torpantyttö Hilma tulee Helsinkiin piiaksi itselliselle Augusta Ahlstedtille. Samaan aikaan Augustan Kruunuhaassa sijaitsevaan taloon asettuu asumaan hänen veljentyttösä Anna Sofia, joka tulee käymään koulua Helsingissä.

Kirjasarjassa seurataan Hilman ja Anna Sofian tarinaa rinnatusten vuoroon Hilman kertomana, vuoroon Anna Sofian. Tytöt varttuvat aikuisiksi, ja heidän elämänkulkunsa solmiutuu Helsingin ja Suomen historiaan alkaen 1900-luvun alusta. Kirjat ovat nimeltään Nimettömät, Mustasukkaiset, Lipunkantajat, Sidotut ja Parittomat.

Sekä Koskivuori-sarjassa että Järjen ja tunteen tarinoissa viimeinen kirja putoaa harmittavasti muiden tasosta. Niistä tulee ihmissuhdesäpellystä, jossa historiallinen osuus jää ohueksi kulissiksi. Mutta kyllä nekin sarjan lopuksi lukaisee saadakseen tietää, mitä päähenkilöille sitten tapahtui.

TARKEMMIN JÄRJEN JA TUNTEET TARINOISTA

http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2016/05/enni-mustonen-jarjen-ja-tunteen.html

TARKEMMIN SYRJÄSTÄKATSOJAN TARINASTA

http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2014/10/enni-mustonen-lapsenpiika.html

Syrjästäkatsojan tarinan historiallisia faktoja ja vanhoja valokuvia facebookissa

Ilkka Remes: Jäätyvä helvettiKari Häkämies: Kaksoiselämää

Kun poikani olivat murkkuja, meillä pyöri muutaman vuoden ajan Ilkka Remeksen kirjoja. Luin niistä jonkun, mutta sensortin kohellus ei ollut minun lajini.

Nyt huusholliin ilmestyi HS Teema -liitteen innoittamana kirjastosta Remeksen neljä uusinta kirjaa. Ne kertovat kuvitteellisesta tilanteesta, missä Venäjä alkaa terrorisoida Suomea pakottaakseen sen toimimaan tahtomallaan tavalla. Kirjat ovat itsenäisiä, mutta sama päähenkilö sitoo niitä toisiinsa.

Rupesi vähän kylmäämään, kun Remeksen Jäätyvän helvetin luettuani tuli uutinen, että HUSin järjestelmä romahti ja sairaala oli toistaitoisessa tilassa pari päivää. Viime viikolla uutisissa kerrottiin, että tykkylumi aiheutti monen päivän sähkökatkoja Kainuussa. Edes hätäpuheluja ei voinut kaikin paikoin soittaa, ja pelastusviranomaisten, poliisin ja rajalaitoksen käyttämässä Virve-verkossa oli häiriöitä.

Kiinteä lankapuhelinverkko on jo purettu pois Itä- ja Pohjois-Suomessa, ja nykyisin puhelimen käyttö onnistuu vain, jos on sähköä. Tukiasemien toimintakin on kiinni sähköstä, eli vaikka saisit kännykkäsi ladatuksi aggregaatilla, ei auta, jos tukiasema sippaa. Virve-verkko käyttää samoja mastoja kuin matkapuhelimet.

Jäätyvä helvetti kertoo kyberhyökkäyksestä Suomeen. Kun suunnilleen kaikki on netin ja sähkön varassa, tarvitaan vain osaavat hakkerit ja sopiva virus ja yhteiskunta on rähmällään. Suomen sähköverkko romahtaa. Kun vielä varavoimaloissa tapahtuu muutama räjähdys, koko Suomi lamaantuu. Ei toimi lämmitys, ei valot, ei netti, ei puhelimet, ei terveydenhuolto, ei saa ruokaa eikä bensaa. Ajat siis autollasi just sen verran, mitä tankissa on, ja sitten se on polkupyörä, sukset tai jalankulku.

Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että aina on jokin varasysteemi ja viranomainen takatukemassa, mutta ei ole. Jokainen on omien kynttilöidensä, tulitikkujensa, säilykepurkkiensa ja takkojensa varassa - jos niitä on.

Remes-tyyliin Jäätyvässä helvetissä riittää kohellusta ja päähenkilö selviää pinteestä toiseen muutamalla mustelmalla. Se, mikä tekee kirjasta kiinnostavan, on suomalaisen yhteiskunnan sinisilmäisyys. Teeman haastattelussa Ilkka Remes kertoo yllättyneensä, kuinka avuton suomalainen yhteiskunta on ilman sähköä, kun alkoi kerätä kirjaan aineistoa. Luottamus on arvostettava ominaisuus, mutta niin varomaton ei pitäisi olla, että puretaan varasysteemit ja jäädään niinsanotusti yhden kortin varaan (HS Teema 5/17).

 

Kari Häkämiehen uusin kirja osui käsiini kaverin kirjapinosta, kun mietin, mitä sitten lukis. Häkämiestä en ole lukenut, kokeillaan.

Kari Häkämies on tuttu nimi politiikasta. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja ja toimi aikanaan myös oikeusministerinä ja sisäasiainministerinä. Tätä nykyä on hän on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja. Sen rinnalla hän on julkaissut vuodesta 2010 lähtien seitsemän dekkaria.

Kaksoiselämää alkaa tilanteesta, jossa perussuomalainen Kari Pajari on pudonnut eduskunnasta ja joutuu sen myötä jättämään sisäministerin pestin. Hän on vasta sulkenut ministeriön ovet takanaan, kun hänet löydetään ammuttuna Tähtitorninmäeltä.

Pajarin murha ei ole ensimmäinen, vaan niitä tulee lisää. Kuka ja miksi on tekojen takana?

Häkämies kirjoittaa rennon sujuvaa tekstiä. Henkilöt ovat aidon oloisia, sekä fiktiiviset että ne, joiden takana näkyy suomalaisen politiikan elävä esikuva, esimerkiksi ulkoministeri Voitto Sorri. Häkämies tuntee vallan kammareihin liittyvät asiat ja tilanteet, joista kirjoittaa.

Kaksoiselämän juoni johtaa Turun tautiin. Sillä tarkoitetaan erityisesti Turussa 1960-luvulta alkaen ollutta rakennusliikkeiden ja päättäjien välistä korruptiota, joka liittyi kaupungin keskustan vahojen rakennusten purkuun. Samaa tapahtui muissakin kaupungeissa, ja kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta historialliset keskustat pilattiin monin paikoin rumilla uudisrakennuksilla.

Kaksoiselämän jälkeen luin toisenkin Häkämiehen dekkarin, Presidentin murhe. Molempien plussapuolia ovat sujuva teksti, mielenkiintoisesti poliitiikkaan ja vallanpitäjien pariin sijoitetut tapahtumat ja aidon oloiset henkilöt.

Loppuratkaisu on harmittavasti molemmissa vähän liian yllättävä, lukijalle tulisi antaa enemmän vinkkejä matkan varrella. Myös naiskuva on turhan kliseemäinen, mutta ei onneksi kokonaan, esimerkiksi rikostutkija Jonna Tarasti on pätevä ja nokittaa muutaman kerran osuvasti vanhoja setiä.

Häkämiehen dekkarit sopivat hyvin lomalukemiseksi, kun haluaa sutjakkaasti etenevää tarinaa, jossa on kiinnostavia yhteiskunnallisia kytköksiä, mutta ei raskasta asiaa.

SAMAA GENREÄ: Risto Isomäki Haudattu uhka

Risto Isomäki kirjoittaa Haudattu uhka -kirjassaan,  että Olkiluodon ydinvoimalan vartointi on minimaalista, jos sitäkään. Voimala on Pohjanlahdella, ja kuka tahansa huviveneilijä voi ajaa sen rantaan. Lienevätkö suomalaisten ydinvoimaloiden turvallisuusjärjestelyt todellisuudessakin yhtä lepsua touhua? 

Ilkka Malmberg: 1917 – samaan aikaan toisaalla

Luin aikanaan yo-kirjoituksia varten kaikki historian kirjat yhtä putkea läpi. Vasta siinä oivalsin, mitkä asiat olivat tapahtuneet samaan aikaan eri puolilla maailmaa. Koulussa oli menty erikseen ensin Suomen historiaa, sitten Eurooppaa ja sitten muuta maailmaa. Suuressa kuvassa palapelin palat loksahtivat paikoilleen.

Ilkka Malmbergin kirja 1917 – samaan aikaan toisaalla kertoo horisontaalisesti kuukausi kerrallaan, mitä maailmassa tapahtui vuonna 1917.  Kirja on kyllä ulkoisesti niin mitäänsanomattoman näköinen, että harvalle se tarttuu käteen, jos ei osaa etsiä, mutta sisältö on mainio.

Mitä tapahtui tammikuussa vuonna 1917? Snappertunassa 18-vuotias torpantyttö Ida Åkerblom vaipuu horrokseen ja alkaa saarnata paitsi Jumalasta myös siitä, että vaikeat ajat tulevat, ihmiset vaeltavat punaisten lippujen perässä ja Suomella on koettelemusta aika. Myöhemmin hän alkaa käyttää etunimeä Maria.

Zürichissä maanpaossa oleva Lenin kirjoittaa kirjeitä ja lehtijuttuja sosialistisesta vallankumouksesta ja siinä sivussa rakkauskirjeitä Inessalle, vaimonsa ystävättärelle. Zürichissä asuu myös Albert Einstein, jonka vaimo on juuri lähtenyt lasten kera, koska Albertilla on suhde serkkunsa kanssa.

Leninin aatetoveri Trotski on päätynyt Amerikkaan tultuaan karkotetuksi Venäjältä. Trotskin lapset opettelevat jälleen uutta kieltä, hallussa ovat jo venäjän lisäksi saksa ja ranska.

Suomalainen Ville Ritola on hänkin päätynyt Atlantin toiselle puolelle ja saa töitä New Yorkin metrotyömaalta. Samaan aikaan suomalainen Carl Gustaf Mannerheim on sotimassa Bessarabiassa ja anoo kotilomaa. Suomeen matkatessaan hän pysähtyy Tsarskoje Selossa ja järkyttyy nähdessään, miten valtaistuimelta kammetut tsaari ja tsaaritar ovat vanhentuneet.

Tsaarittaren ikätoveri Aleksandra Kollontai sen sijaan on 45-vuotiaana kukkeimmillaan. Hän on maanpaossa Norjassa, Holmenkollenilla, ja on täynnä sosialistista taistelutahtoa, muttei unohda myöskään katsella, millaisia miehiä Norjassa on.

Ja niin edelleen, kuukausi kuukaudelta. Malmberg kertoo anekdoottimaisesti henkilöistä ja miten he ovat päätyneet sinne, missä sillä hetkellä ovat. Vuoden kuluessa hän nostaa esiin Johan 'Maunon isä' Koiviston, Frederick 'Donaldin isä' Trumpin, J.R.R. Tolkienin, Martti Rautasen, Marlene Dietrichin, Greta Garbon ja monet muut. Jos esimerkiksi Tolkien ei olisi päätynyt täiden syötäväksi, meillä ei olisi Tarua sormusten herrasta. Kaiken taustalla etenee maailmanhistoria.

Niinhän elämä menee, isossa ja pienessä mittakaavassa. Ihmiset elävät päivän kerrallaan. He tietävät, mitä on takana, mutta eivät tiedä, mitä on edessä. Koko tarinan näkee vasta jälkeenpäin. Joskus se pistää jossittelemaan: jos olisin silloin valinnut toisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Tai päinvastoin: onneksi tein niin enkä näin, muuten en olisi nyt tässä. Sama pätee valtioihin.

Ilkka Malmberg oli Helsingin Sanomien toimittaja, joka kuoli nopeasti edenneeseen syöpään, kun kirja oli loppuvaiheessa. Malmbergin toimittajatoverit Lauri Malkavaara ja Teppo Sillantaus viimeistelivät kirjan Malmbergin sairasvuoteellaan antamien ohjeiden mukaan.

SAMAA AIHEALUETTA

Mitä tapahtui Suomessa ennen vuotta 1917 

Kultakauden maanalainen vastarinta

Suomen historiaa Hilman ja Anna Sofian silmin 1800-luvun lopulta kansalaissotaan 

Järjen ja tunteen tarinat

Näin tapahtumat etenivät Helsingin kyljessä olevassa Malminkylässä. Malminkylä liitettiin myöhemmin 

Malmi 1917

Helsingin menneitä vuosikymmeniä kirjailijoiden silmin 

Kirjailijoiden Helsinki