Harri
Nykäsen uutuus Mullasta maan on tiivisrakenteinen, Suomen Lappiin sijoittuva dekkari.
Päähenkilö ei tällä kertaa ole Ariel Kafka, Nykäsen aiemmista kirjoista tuttu helsinkiläispoliisi, vaan
peliyhtiön myynnillä miljonääriksi tullut Joonas Salo. Hän ostaa hujauttaa
autioksi jääneen tilan itälappilaisesta pikkukylästä ja törmää kohta paikan
outoon historiaan. Mikä salaisuus talossa asuneella erakolla oli, kun piti hankkia jykevä aita pihan ympärille ja vihaiset vahtikoirat päivystämään?
Kyläläisiäkin kiinnostaa, mistä on kyse. Joonaksen kanssa menneitä ryhtyvät penkomaan entinen poliisi ja eläkkeelle jäänyt kirkkoherra. Turisteille shamaania esittävä kirvesmies puolestaan väittää tietävänsä, mikä erakon salaisuus oli, ja lupaa kertoa tietonsa, kunhan hinnoista sovitaan.
Tarina etenee sutjakkaasti ja paljastaa salaisuudesta palan kerrallaan. Viimeisessä luvussa Nykänen vetää langat yhteen asiansa osaavan dekkarikirjailijan tavoin.
Kalle Isokallion uusimmassa kirjassa Samuli Huttusen synnyinlahja päähenkilöä ei avita kirkkoherra vaan itse Jumala arkkienkeleineen. Isokalliolla on omantyylisensä paasilinnamainen huumori, jossa on miksattu yhteen ironialla maustettua verbaliikkaa ja nasevia totuuksia ihmisistä ja yhteiskunnasta.
Kyläläisiäkin kiinnostaa, mistä on kyse. Joonaksen kanssa menneitä ryhtyvät penkomaan entinen poliisi ja eläkkeelle jäänyt kirkkoherra. Turisteille shamaania esittävä kirvesmies puolestaan väittää tietävänsä, mikä erakon salaisuus oli, ja lupaa kertoa tietonsa, kunhan hinnoista sovitaan.
Tarina etenee sutjakkaasti ja paljastaa salaisuudesta palan kerrallaan. Viimeisessä luvussa Nykänen vetää langat yhteen asiansa osaavan dekkarikirjailijan tavoin.
Kalle Isokallion uusimmassa kirjassa Samuli Huttusen synnyinlahja päähenkilöä ei avita kirkkoherra vaan itse Jumala arkkienkeleineen. Isokalliolla on omantyylisensä paasilinnamainen huumori, jossa on miksattu yhteen ironialla maustettua verbaliikkaa ja nasevia totuuksia ihmisistä ja yhteiskunnasta.
Samuli
Huttusen synnyinlahjassa Jumala puistelee päätään ja pohtii, oliko sittenkään
järkevää luoda maapallo ja ihminen, kun eivät millään tuntuneet osaavan elää
ihmisiksi.
”Hyvää
hän oli tarkoittanut ihmiskunnalle, kun Neuvostoliitto oli hajonnut. Mutta
osasivatko iloita ja olla tyytyväisiä? Sen sijaan, että olisivat ryhtyneet
jakamaan kakkuaan tasapuolisemmin, olivat ruvenneet kovin ahneiksi. - - Kapitalistit
luulivat, että nyt saa rellestää ilman rajoja. Hyväähän siitä ei seuraa, sen on
historia opettanut. Mutta kun ei tunne edes omaa historiaansa tuo onneton
ihmiskunta. Ahneeksi alkavat aina, kun näkevät siihen mahdollisuuden, ja ne,
jotka eivät ehdi siinä rytäkässä itse ahnehtimaan, ryhtyvät kadehtimaan
ahneita.”
Lappiin
sijoittuu myös Ruotsin dekkariakatemian esikoiskirjapalkinnon saanut Koutokeino kylmä kosto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti