Fredrik T. Olsson: Ketjureaktio

Tiedemiehet ovat  havainneet ihmisten dna-koodissa profeetallinen lisäosan, joka paljastaa, että maailma on menossa kohti lopullista katastrofia. Siinä Ketjureaktion alkutilanne.

Tarina lähtee liikkeelle ilkkaremestyylisen vauhdikkaasti, mutta keskivaiheilla juoni alkaa jumittaa. Tiedemiehet jäävät kiertämään kahta kuumaa puurovatia: miten pelastaa edes osa ihmisistä ja kuka on laittanut koodin ihmiseen? Jumala istuu jälkimmäisessä puurossa, ja kirjan tiedemiesten ongelma näyttää olevan se, että hän ei käy selitykseksi, koska Jumalaa ei ole.

”Se ei voinut pitää paikkaansa siksi, että se oli mahdotonta”, kirjan tiedemies perustelee.

”Miksi tekstit oli sijoitettu ihmisen dna:han? Kuka oli asettanut ne sinne? Ei kukaan. Niin se vain oli. Se oli ainoa järkeenkäypä vastaus”, toinen tiedemies keskustelee itsensä kanssa.

”Jos evoluutio saa aikaan hyönteisiä, jotka surisivat tietyssä sävellajissa avatakseen tietyn kukan, sille ei ollut olemassa mitään syytä tai selitystä”, tiedemies painottaa. Mikro-organismit syntyvät vain toisista mikro-organismeista, mutta mistä elämä sai alkunsa ensimmäisen kerran… no, jostain.

Tiedemiesten kenen-tekoa-tää-on-keskustelut itsensä ja toistensa kanssa täplittävät dna-koodin avausongelmia. Toisen puurovadin kanssa ei päästä sen pitemmälle. Tiedemiehet miettivät kuumeisesti, kuinka pelastaa ihmiskunnasta edes jäännös, kun virus tarttuu aivastuksen nopeasti.  Ilmiselvä vastaus ei tunnu tulevan mieleen. Pohdintojen joukkoon lomittuu ihmissuhdejuttua tuomaan lisäväriä tarinaan.

Loppupuolella juoni lähtee taas vauhtiin. Loppuratkaisu ei ole meitä fiksummat avaruusoliot, vaan - no, sen voi lukea kirjasta.

Kohtuusujuvassa kielessä on kohtia, jotka pistävät arvelemaan, että kustannustoimittajalta jäi käännös tsekkaamatta:

”Christina oli ollut tulipunainen lopettaessaan puhelun, mutta kerrankin se ei johtunut pelkästään akun kuumenemisesta.” (kerrankaan...)
”Helena oli antanut hänen nähdä koodit, joita hänen ei olisi saanut nähdä. (hän ei olisi saanut…)
”Kukaan ei halunnut jäädä paikalleen huolimatta senhetkisestä olinpaikasta” (…olipa missä tahansa)