torstai 14. marraskuuta 2013

Marjaneh Bakhtiari:
Mistään kotosin


Opettaja on päättänyt, että luokassa pidetään kulttuuripäivä, johon oppilaat voivat tuoda oman kulttuurinsa musiikkia. Ongelmana on, että useimmat 7B:n oppilaista eivät ajattele tulevansa muista kulttuureista, vaikka heidän vanhempansa ovatkin tulleet muualta.  ”Et kai sä kuvittele että mä raahaan tänne jotain kansanmusiikkia. Tiedätsä miten syvältä se on? Faija kuuntele sitä jatkuvasti. Mä en kestä sitä!” yksi pojista kiteyttää.

Iranista Ruotsiin muuttanut Irandustin perhe haluaa elää maassa maan tavalla. Perheen äiti Panthea on hiukkastutkija, joka ryhtyy opiskelemaan ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä tiedenaisen metodeilla.  Se ei vain oikein toimi. Hän törmää koomisiin tilanteisiin, eikä pääse kärryille, milloin sanotaan kiitos, milloin kiitos paljon, milloin kiitoskiitos ja milloin kiitos itsellesi. Entä miksi ihmiset vaivautuvat, kun hän kysyy, mitä puoluetta he äänestävät? Ja miksi sanotaan piparkakku, jos siinä ei ole piparjuurta?

Panthea käyttää hyväksi jokaisen tilaisuuden ja kutsuu kylään työkavereita, opettajia, lasten ystävien vanhempia, lopulta jopa työpaikkansa vahtimestarin. Hän odottaa turhaan vastakutsuja päästäkseen sisään ruotsalaisuuteen.  Panthean työkaveri Karin ihailee Irandustien eksoottisesti iranilaisittain sisustettua kotia, eikä pidä omaa kotiaan niin kiinnostavana, että sinne kannattaisi kutsua vastavierailulle - pelkkiä Ikean huonekaluja, ketä kiinnostaa. Kun he tapaavat seuraavan kerran, Karin kuittaa: ”Kiitos viimeisestä Patti, oli oikein mukavaa.”

Perheen isä Amir on lingvisti, kustantaja ja runoilija. Hän saa lopulta työpaikan koulusta, vaikka ei sentään opettajana.

”On uskomattoman virkistävää saada viettää aikaa oppilaiden joukossa ja todistaa, miten heidän aistinsa avautuvat uusille asioille. Miten ihanaa onkaan nähdä nuorten ihmisten tulevan tietoisiksi elämän suurista kysymyksistä!” hän haaveilee.  No, todellisuus ruotsalaisessa peruskoulussa ei ole ihan sitä.

Tapahtumiin tulee lisää mutkia, kun perheen teini-ikäinen tytär Bahar alkaa seurustella ruotsalaisen Markuksen kanssa.

Marjaneh Bakhtiarin kirjassa verbaalisuus kukkii kimpassa tilannekomiikan kanssa. Sen ohessa Bakhtiari nostaa esiin ennakkoluuloja ja eksoottisuuden ihailua. Yliymmärtäväiset opettajat, toimittajat ja kulttuuritädit pitävät yllä eroja ruotsalaisten ja maahanmuuttajien lasten välillä. Vaikka lapsi olisi syntynyt Ruotsissa, mutta on erivärinen, hän on toisen kulttuurin edustaja. Irandustien poika Shervin viihtyy mainiosti, eikä ymmärrä, miksi hänen pitäisi paneutua ”toiseuteensa”.  Moni on kuitenkin valmis auttamaan Shervinin alkuun, jotta hän löytäisi identiteettinsä. Shervin on kyllä ruotsalainen, mutta hän ei saa unohtaa sikäläistä kulttuuriaan.

Tilanteita katsellaan sekä ikiruotsalaisten että maahan muuttaneiden näkökulmasta. Siinä kirja muistuttaa Veera Niemisen Avioliittosimulaattoria, jossa niin ikään kulttuurit törmäilevät huumorin höystämänä - tosin suomalaiset heimokulttuurit, mutta asetelma on sama.

Bahar päätyy television kulttuuriohjelmaan haastateltavaksi. ”Pidätkö itseäsi ruotsalaisena?” empaattinen toimittaja kysyy. ”Mitä välii sillä on, minä mä pidän itseäni. Jos sä olisit pitänyt mua ruotsalaisena, sä et edes tekis tätä ohjelmaa”, Bahar pistää toimittajan pasmat sekaisin olkapäitään kohauttaen.

Marjaneh Bakhtiari on itse muuttanut Iranista perheensä kanssa Ruotsiin 6-vuotiaana.  Mistään kotosin -kirjaa saa myös pokkarina.

3 kommenttia:

  1. Muistan lukeneeni tämän kirjan joskus, ja pätkät olivat tosi hauskoja, koska ne ovat niin totta ja ravistelevat.

    Tänne sun kivaan blogiisi löysin jonkun aikaa sitten.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiva blogi, mutta kuten jo ko. kirjan kannestakin näkyy, sen nimi on Mistään kotosin, ei "kotoisin".

    VastaaPoista